Suomalaiset kaivokset tänään
Suomalaiset kaivokset ovat paljon muutakin kuin muutama kaukainen avolouhos Lapissa. Kaivokset ovat osa arkea jokaisen taskussa kulkevan puhelimen, sähköauton ja lannoitetun peltohehtaarin taustalla. Suomen kaivostoiminta on kasvanut viime vuosikymmeninä, vaikka yksittäisten kaivosten tarinat voivat olla hyvinkin lyhyitä tai katkonaisia. Kaivoskeskustelu nousee esiin aina, kun puhutaan kriittisistä metalleista, energiasta ja alueiden elinvoimasta.
Suomen kaivokset jakautuvat karkeasti kahteen pääryhmään. Metallimalmikaivokset tuottavat metalleja, kuten kultaa, nikkeliä, kuparia ja kromia. Teollisuusmineraalikaivokset ja luonnonkivilouhimot tuottavat esimerkiksi apatiittia, kalkkikiveä, talkkia ja rakennuskiveä. Kaivosluettelo vaihtuu vuosittain, mutta peruskuva on pysynyt viime vuodet samankaltaisena: metallimalmikaivoksia on kymmenkunta ja teollisuusmineraalikaivoksia selvästi enemmän
Metallimalmikaivokset – kulta, kromi ja kriittiset metallit
Suomen metallimalmikaivokset ovat vahvasti Pohjois- ja Itä-Suomessa. Kemin Elijärven kaivos tuottaa kromia ruostumattoman teräksen raaka-aineeksi ja kuuluu pitkäikäisimpiin kaivoksiin Suomessa. Lapin Kittilässä sijaitseva Suurikuusikon kultakaivos on puolestaan Euroopan mittakaavassa merkittävä kultakaivos. Sodankylän Kevitsan kaivos tuottaa nikkeliä ja kuparia, joita tarvitaan muun muassa akkuteollisuudessa.
Suomessa toimii myös useita kultakaivoksia etelämpänä. Jokisivun ja Kutemajärven kaivokset ovat Dragon Miningin kullan tuotantokohteita Huittisissa ja Orivedellä, vaikkakin tuotantoa on ajoittain keskeytetty tai supistettu. Pohjois-Karjalan Ilomantsissa sijaitseva Pampalon kultakaivos on toinen esimerkki kaivoksesta, jossa toiminta on välillä ollut tauolla ja välillä käynnissä. Raahea lähellä sijaitseva Laivakankaan kaivos on niin ikään kultakaivos, jonka omistajat ja tuotantotahti ovat vaihdelleet vuosien mittaan.
Kainuussa Sotkamon alue on kaivoskartalla erityisen näkyvä. Terrafamen monimetallikaivos jatkaa Talvivaaran perintöä ja tuottaa nikkeliä, sinkkiä, kuparia ja kobolttia, joista osa päätyy suoraan akkuketjuun. Sotkamo Silver on kehittänyt hopeaan keskittyvää kaivostoimintaa alueella. Pyhäsalmen kaivos Pyhäjärvellä on yksi Euroopan syvimmistä kaivoksista, ja se on pitkän historiansa aikana tuottanut sinkkiä, kuparia ja kultaa, vaikka tuotannollinen vaihe onkin hiipumassa ja alueelle etsitään uusia käyttöjä.
Teollisuusmineraalikaivokset ja luonnonkivi – hiljainen taustavoima
Teollisuusmineraalikaivokset eivät usein nouse otsikoihin samalla tavalla kuin metallimalmikaivokset. Siilinjärven kaivos on kuitenkin poikkeus, koska se on merkittävä apatiitin ja fosfaattilannoitteiden raaka-aineen tuottaja ja Yara Suomen tärkeä kohde. Kalkkikivi ja dolomiitti ovat puolestaan Nordkalkin ja muiden toimijoiden perustuotteita, joita louhitaan useissa kunnissa kuten Lappeenrannassa, Paraisten seudulla ja Lohjalla. Nämä kaivokset palvelevat sekä terästeollisuutta, rakennusalaa että ympäristönsuojelun tarpeita.
Suomen kaivokset tuottavat myös talkkia, erilaisia kiviaineksia ja erikoismateriaaleja. Sibelco Nordicilla on useita kohteita esimerkiksi Kemiönsaaressa ja Kuopion seudulla, ja Paroc louhii kivivillatuotannon raaka-ainetta eri puolella maata. Tulikivi ja Nunnalahden Uuni hyödyntävät Juuan seudun vuolukiveä sekä tulisijoissa että sisustusmateriaaleissa. Luonnonkivikohteet eivät aina näy samoissa tilastoissa metallikaivosten kanssa, mutta ne ovat osa samaa kokonaisuutta, jossa suomalaiset kaivokset kytkeytyvät arkipäivän rakennuksiin, sisustukseen ja energiatehokkuuteen.
Kuinka monta kaivosta Suomessa on?
Suomen kaivostilastot vaihtelevat hieman riippuen siitä, lasketaanko mukaan vain aktiivinen louhinta vai myös niin sanotut care & maintenance -tilassa olevat kaivokset. Kaivosteollisuus ry:n kaivosluettelon mukaan Suomessa oli vuonna 2022 toiminnassa 9 metallimalmikaivosta ja 26 teollisuusmineraalikaivosta, mutta osa kohteista oli kyseisenä vuonna tuotannollisessa seisokissa. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan metallimalmien ja teollisuusmineraalien kokonaislouhinta oli vuonna 2021 lähes 48 miljoonaa tonnia, mikä kertoo volyymin kasvusta viime vuosikymmenenä. Tukes ja GTK ylläpitävät karttapalveluja ja kaivosrekisteriä, joiden avulla kaivosten sijainnit ja louhintamäärät voidaan tarkistaa ajantasaisesti.
Suomen kaivokset elävät sykleissä. Metallien ja mineraalien maailmanmarkkinahinnat, ympäristölupien ehdot ja rahoituksen saatavuus vaikuttavat siihen, onko kaivos käytännössä käynnissä vai vain ylläpitotilassa. Osa kaivoksista lopettaa louhinnan ja siirtyy jälkihoitoon, mutta alueelle voidaan myöhemmin löytää uutta käyttöä esimerkiksi energiavarastojen, vesiviljelyn tai matkailun kautta. Kaivostoiminta on aina pitkäjänteinen hanke, jonka elinkaari voi ulottua useille vuosikymmenille.
Suomalaiset kaivokset listattuna – keskeiset kohteet
Seuraavaan listaukseen on koottu esimerkkejä suomalaisista kaivoksista, jotka ovat olleet viime vuosina toiminnassa tai hiljattain tuotannossa. Lista ei ole täydellinen kaivosrekisterin kopio, mutta se antaa hyvän kuvan siitä, millaisia suomalaiset kaivokset ovat ja missä ne sijaitsevat.
- Elijärven kaivos (Kemi, Lappi) – kromikaivos, Outokumpu Chrome, pitkäikäinen ja kansainvälisesti merkittävä ruostumattoman teräksen raaka-aineen lähde.
- Kevitsan kaivos (Sodankylä, Lappi) – nikkeli- ja kuparikaivos, Boliden Kevitsa Mining, yksi Suomen suurimmista metallimalmikaivoksista tuotantomäärillä mitattuna.
- Suurikuusikon kaivos / Kittilän kultakaivos (Kittilä, Lappi) – kultakaivos, Agnico Eagle Finland, Euroopan merkittävimpiä kultakaivoksia.
- Talvivaaran / Terrafamen kaivos (Sotkamo, Kainuu) – monimetallikaivos, jossa tuotetaan nikkeliä, sinkkiä, kuparia ja kobolttia, tärkeä osa akkumetalliketjua.
- Pyhäsalmen kaivos (Pyhäjärvi, Pohjois-Pohjanmaa) – syvä maanalainen kaivos, joka on tuottanut sinkkiä, kuparia ja kultaa, ja jonka jälkikäytöstä etsitään uusia ratkaisuja.
- Pampalon kaivos (Ilomantsi, Pohjois-Karjala) – kultakaivos, Endomines, jossa tuotanto on ollut jaksottaista mutta joka on yhä osa Suomen kaivoskarttaa.
- Laivakankaan kaivos (Raahe, Pohjois-Pohjanmaa) – kultakaivos, joka on ollut useiden yhtiöiden hallinnassa ja jonka tuotanto on vaihdellut markkinatilanteen mukaan.
- Jokisivun ja Kutemajärven kaivokset (Huittinen ja Orivesi) – kultakaivokset, Dragon Mining, jotka edustavat eteläisemmän Suomen kullan tuotantoa.
- Siilinjärven kaivos (Siilinjärvi, Pohjois-Savo) – apatiittikaivos, Yara Suomi, joka tuottaa fosforipitoista malmia lannoiteteollisuudelle.
- Nordkalkin kalkkikivikaivokset (esim. Lappeenranta, Parainen, Lohja) – useita louhoksia eri kunnissa, kalkkikivi ja dolomiitti moniin teollisiin käyttökohteisiin.
- Sibelco Nordic -kohteet (esim. Kemiönsaari, Kuopio) – teollisuusmineraaleja, kuten kvartsia ja muita erikoiskiviä, lasi- ja keramiikkateollisuuteen.
- Parocin louhokset (Lapinlahti, Mäntyharju, Salo, Parainen) – raaka-ainetta kivivillan valmistukseen, joka päätyy eristeeksi rakennuksiin.
- Tulikivi ja Nunnalahden Uuni (Juuka, Suomussalmi) – vuolukiveä tulisijoihin, laattoihin ja sisustukseen, yhdistelmä kaivostoimintaa ja kiviteollisuutta.
Suomalaiset kaivokset kattavat siis laajan kirjon metalleja ja mineraaleja. Kaivosluetteloon mahtuu myös lukuisia suljettuja ja historiallisia kaivoksia, joiden ympärille on syntynyt matkailua ja kulttuuriperintökohteita. Koko listan näkee parhaiten kaivosrekisterin ja GTK:n karttapalvelujen kautta, jotka näyttävät sekä nykyiset kaivokset että kaivospiirit.
Yhteenveto ja näkymät Suomen kaivoksille
Suomen kaivokset ovat murrosvaiheessa, jossa vastuullisuus, lupaprosessit ja paikallisyhteisöjen rooli korostuvat. Kaivoshankkeet kytkeytyvät yhä suoremmin globaaliin vihreään siirtymään, koska akkujen, tuulivoimaloiden ja sähköisen liikenteen tarvitsemat metallit halutaan usein hankkia mahdollisimman vakaista ja säädellyistä olosuhteista. Suomalaiset kaivokset pyrkivät vastaamaan tähän kysyntään, mutta samalla niiden on täytettävä tiukat ympäristö- ja vesienhallinnan vaatimukset. Kaivostilastoja seuraamalla näkee, miten yksittäiset hankkeet käynnistyvät, hiljenevät ja joskus palaavat uudella omistajalla, mutta kokonaiskuva kertoo edelleen vahvasta kaivannaisalasta Suomessa.